Kiintymyssuhde ja vuorovaikutus

Tärkeää on, ettei aikuinen hermostu lapsen reaktioista, vaan itseensä luottaen pitää lasta lähellään, tulkitsee lapsen viestejä ja tekee parhaansa viesteihin vastaamisessa. Jos lapsi on rauhaton, on aikuisen tehtävä kannatella häntä voimakkaiden kokemusten läpi. Näin lapsen stressinsietokyky, luottamus aikuiseen sekä selviytymiseensä vahvistuvat.  Lapsen rauhattomuus voi johtua myös esimerkiksi väsymyksestä tai vatsavaivoista. Syystä ja lapsen reagointitavasta riippumatta aikuisen tehtävänä on poikkeuksetta osoittaa lapselle hänen olevan näkyvä ja arvokas. Jos vanhempi kokee tuon tehtävän raskaana tai tarvitsee neuvoja ja tukea vuorovaikutukseen lapsen kanssa, on apua saatavilla monesta paikasta.

Kiintymyssuhteen muodostuminen

Vauva luo erilliset kiintymyssuhteet vanhempiinsa sekä muihin läheisiinsä ensimmäisten elinvuosien aikana. Kiintymyssuhteet eivät välttämättä ole samankaltaisia, mutta voivat tasapainottaa toisiaan. Kiintymystä edistää vanhempien vastaaminen lapsen  psyykkisiin ja fyysisiin tarpeisiin herkällä ja luotettavalla tavalla.

• Lapsi arvioi ympäristönsä viestejä ja kokee olonsa joko turvalliseksi tai turvattomaksi.
• Turvallisessa kiintymyssuhteessa lapsi yhdistelee tietoa ja päivittää oletuksia edistämään sisäisen turvallisuudentunteen, omanarvontunnon, itseluottamuksen ja itsenäistymisen kehittymistä.
• Mitä parempi reflektiivinen kyky vanhemmalla on, sitä turvallisempi on kiintymyssuhde. Reflektiivisellä kyvyllä tarkoitetaan vanhemman kykyä heijastaa oikealla tavalla vauvan oma tunnetila ja kokemus.