Varhaisella vuorovaikutuksella on yhteyksiä lapsen psyykkiseen ja sosiaaliseen kehitykseen. Lasta hoitavan aikuisen on tärkeää keskittyä vauvaan ja vauvan viesteihin. Näin vauvalle syntyy kokemus siitä, että hänen tarpeisiinsa vastataan. Vauva hakee aktiivisesti katsekontaktia ja on taitava ja tarkka havainnoija. Vauvalle merkityksellisiä ovat ilmeiden ja reaktioiden lisäksi äänenpainot sekä vanhemman liikehdinnän kertomat viestit vanhemman omasta vireystilasta ja tunteista. Vauva vastaa vanhemman viesteihin katsein, elein ja ilmein.

Tärkeää 

  • Vauva kutsuu toisen osapuolen vuorovaikutustilanteeseen muun muassa itkulla, silmien avaamisella, katseella, kasvojen perusilmeillä ja liikehdinnällä. Usein jo pelkästään syliin pääseminen ja tuttujen sydämenlyöntien kuuleminen rauhoittavat vauvaa. 
  • Vauva ei ymmärrä ajan käsitettä, esimerkiksi sitä, että aikuinen tulee ”kohta” tai että tietyissä tilanteissa hänen tarpeeseensa vastataan ja toisessa ei. 
  • Vauvan viesteihin vastaamisen tulee olla johdonmukaista. Epäjohdonmukaisuus muovaa lapsen kiintymyssuhdemallia poispäin turvallisesta, millä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen elämään. 
  • Kännykän käyttö häiritsee vanhempien ja vauvan välistä vuorovaikutusta. 

Vinkkejä vanhemmalle varhaiseen vuorovaikutukseen vauvan kanssa 

  • Katsele vauvaa, hymyile. Laula ja loruttele. Kosketa ja pidä lähellä. 
  • Odota vauvan vastausta. Aluksi vauvan vastaus voi olla vain katseen tarkentamista ja pysähtymistä. 
  • Pian vauva oppii vastaamaan hymyyn hymyllä. Juttele vauvalle usein, sillä vauva innostuu äänestäsi. 
  • Arkinen yhdessäolo vauvan kanssa on tärkeintä ja oman kodin virikkeet riittävät pienelle vauvalle; tärkeimmät niistä ovat syli, vanhempien kasvot ja vanhempien kanssa seurustelu ja yhteinen leikki.