Monipuolisella perusliikunnalla, laulu-, piilo- ja muilla liikunnallisilla leikeillä voidaan kehonhahmottamisen lisäksi luoda valmiuksia näönvaraisen hahmottamisen ja visuomotoriikan kehittymiselle.

Näönvarainen hahmottaminen

Näönvarainen hahmottaminen on aivojen kyky tulkita sitä, minkä silmät näkevät. Ongelmat näönvaraisessa hahmottamisessa saattavat ilmetä seuraavasti:

  • Hankaluus hahmottaa suuntia, etäisyyksiä ja sijaintia.
  • Vaikeus erottaa esineiden/kuvien kokoa, pituutta, muotoa tai taustaa ja eroja.
  • Värien ja muotojen nimeäminen on ongelmallista.
  • Lapsella on vaikeuksia löytää etsimäänsä esinettä huoneesta.
  • Kuvasta pyydettyjen asioiden etsiminen on hankalaa.
  • Lapsi hätääntyy vieraissa paikoissa, kartan hahmotus ei onnistu.
  • Kirjainten ja numeroiden erottaminen ja nimeäminen on vaikeaa.
  • Kirjaimet ja numerot kääntyvät peilikuviksi.

Silmän ja käden yhteistyö

Visuomotoriikalla tarkoitetaan tarkoituksenmukaisten liikkeiden suunnittelua ja tuottamista näköhavainnon ohjaamana. Silmä-käsi – yhteistyö on visuomotoriikan tärkein osa-alue.

Pulmat näissä taidoissa voivat ilmetä seuraavilla tavoilla:

  • Pallon kiinniottaminen ja mailapelit ovat hankalia.
  • Kynätyöskentely ei kiinnosta, mallipiirtäminen on vaikeaa.
  • Palapelien tekeminen on vaikeaa.
  • Helmien pujottelu on vaikeaa.
  • Mallin mukaan rakentelu esim. legoilla ja rakennuspalikoilla ei kiinnosta/onnistu.

Oikea- ja vasenkätisyys

Neljävuotiaasta lähtien on hyvä seurata, onko lapsen kätisyys eriytymässä. Kätisyys näkyy hienomotorisessa työskentelyssä kuten leikkaamissa, piirtämisessä ja päivittäisissä toiminnoissa, esim. syömisessä. Kätisyyden vakiintuminen on tärkeää, koska siten hienomotoriset taidot eriytyvät ja automatisoituvat. Kätisyys tulisi olla vakiintunut viimeistään esikoulun alkuun mennessä. Kätisyyden selvittämisessä on tärkeintä havainnoida arjen tilanteissa, kummalla kädellä lapsi aloittaa toiminnan.

Kehonhallinta

Kehonhahmottamisen kehittyminen alkaa jo kohdussa, kun sikiö saa kokemuksia äidin liikkeistä. Vauvaikäisenä tärkeää on läheinen vuorovaikutus vanhemman kanssa. Kehonhahmottaminen tapahtuu näköaistin, kuuloaistin ja tuntoaistin avulla. Hahmottamisen kautta lapsi muodostaa mielikuvan ympäristöstä, esineiden rakenteesta ja oman kehon suhteesta ympäristöön. Kehonhahmotus on motoristen taitojen oppimisen perusta.

Pulmat kehonhahmotuksessa voivat näkyä:

  • Pukeutuminen, ruokailu ja yhteisleikit toisten lasten kanssa eivät suju.
  • Liikkuminen on kömpelöä, lapsen tasapaino on huono.
  • Lapsi ei osaa nimetä kehonosia.
  • Vaikea oppia erilaisia liikkeitä ja leikkejä esim. sormileikit ovat ongelmallisia.
  • Lapsi ei hahmota omaa asemaansa suhteessa ympäröivään tilaan (esim. onko hän tuolin edessävai takana, sängyn alla vai päällä).
  • Saksilla leikkaaminen on vaikeaa.

Jos lapsellasi on edellisen kaltaisia hankaluuksia, kerro asiasta lapsesi hoitajalle, opettajalle tai erityisopettajalle. Voitte kotona harjoitella tekemistä esimerkiksi yhteisen pelaamisen, palapelien rakentelun, piirtämisen tai legorakentelun avulla.