Porno ja itsetyydytys
Porno on seksuaalisesti kiihottavaa kuvallista tai kirjallista sisältöä. Pornovideoiden ikäraja on 18 vuotta.
Yleisesti ottaen seksi ja alastomuus kiinnostaa ihmisiä, myös nuoria, ja siksi pornoakin katsotaan. Pornon katsominen aiheuttaa nopeaa kiihottumista ja sitä käytetään usein itsetyydytyksessä. Tutkimuksen mukaan usein syynä sille, että nuoret katsovat pornoa, on tiedon hakeminen seksin harrastamisesta.
Itsetyydytys on normaali osa oman seksuaalisuuden tutkimista. Se voi olla myös keino purkaa paineita, tutustua seksuaalisiin mielikuviin tai etsiä lohtua. Nuori voi tehdä sitä useastikin päivässä, mikä on täysin normaalia, kunhan se ei vie huomiota pois muista elämän osa-alueista.
Pornoon ja itsetyydytykseen voi jäädä koukkuun. Etenkin murrosikäiset ovat erityisen alttiita impulsiiviselle käytökselle hormonimuutosten takia. Internet mahdollistaa laajan valikoiman erilaista seksuaalista materiaalia ja niiden voimakkaat ja nopeasti vaihtuvat ärsykkeet aiheuttavat riippuvuutta. Niin vanhemmalle kuin nuorellekin pornosta ja itsetyydytyksestä puhuminen voi tuntua vaikealta, mutta silti siitä on syytä keskustella.
Tärkeää
- Keskustele aiheesta neutraalisti ja avoimesti nuoren kanssa
- Kerro, että pornosta voi saada nautintoa, mutta siihen voi myös jäädä riippuvaiseksi
- Pornoa ei ole pakko katsoa, jos ei itse halua
- Muistuta, että porno ei ole aitoa ja eroaa paljon kahden toisistaan tykkäävän ihmisen välisestä läheisyydestä ja seksistä. Pornossa voi olla myös eettisiä ongelmia, kuten ihmiskauppaa ja naisten alistamista
- Pornoon riippuvaisen nuoren oireita voi olla
- Koulusta tai harrastuksista pois jääminen
- Kavereita ei huvita tavata
- Itsetunnon lasku
- Häpeän ja riittämättömyyden tunteet
- Seksuaaliset pakkoajatukset, keskittymisongelmat
- Tauon pitäminen pornosta ja itsetyydytyksestä ei onnistu, vaikka itse haluaisikin
- Sukupuolielimet ovat haavaumilla
- Pornoriippuvuuden merkittävimmät riskitekijät ovat varhainen altistuminen pornolle sekä sen laaja tarjonta
- Pornoriippuvuudella on tutkitusti yhteyttä seksuaali- ja lähisuhdeväkivaltaan
Apua kannattaa hakea terveydenhoitajalta, lääkäriltä, seksuaalineuvojalta tai seksuaaliterapeutilta.