Syntymän jälkeen vauvan ja vanhemman välinen vuorovaikutus luo perustan puheen ja kielen oppimiselle. Lapsi oppii puheen arjen vuorovaikutustilanteissa; hänelle puhumalla ja häntä kuuntelemalla, hänelle vastaamalla ja häneltä kysymällä. Myös yhdessä leikkiminen, pelaaminen, laulaminen ja lukeminen tukevat puheen ja kielen kehitystä.

Lapsen puheen ja kielen kehitys on hyvin yksilöllistä ja erityisesti varhaisvaiheissa saman ikäisten lasten kielelliset taidot voivat olla hyvin erilaiset. On täysin normaalia, että esimerkiksi kaksivuotias lapsi tuottaa vain muutamia sanoja tai puhuu jo pitkiä lauseita.

Kuinka lapsen puheen ja kielen kehitystä voi tukea?

  • Vähennä ympäristön häiriötekijöitä, esim. kännykkä, tietokone, televisio.
  • Leiki, laula ja loruttele lapsen kanssa päivittäin.
  • Lue lapselle paljon, keskustelkaa luetusta.
  • Keskity lapsen kuuntelemiseen, anna hänelle aikaa ilmaista itseään.
  • Ole kärsivällinen ja vastaa lapsen esittämiin, toistuviinkin, kysymyksiin.
  • Nimeä pienelle lapselle esineitä ja toimintoja toistuvasti.
  • Kun teet jotain, kerro lapselle mitä teet.
  • Puhu selkeästi ja rauhallisesti, muista katsekontakti.
  • Käytä kuvia, näyttämistä ja tukiviittomia havainnollistamaan asiaa.
  • Pidä kiinni lapselle asetetuista säännöistä ja rajoista.

Lapsi puhuu niin hyvin kuin sillä hetkellä pystyy. Lapselle tulee ilmaista, että häntä rakastetaan ja hyväksytään juuri sellaisena kuin hän on. Tukeminen, joka tapahtuu arjessa pienissä erissä säännöllisesti päivittäin tai useita kertoja päivässä, on tehokkainta.

Milloin puheen ja kielen kehitystä on syytä seurata tai arvioida?

  • Puheen ymmärtämisen vaikeudet yhdistyneenä suvussa esiintyviin kielellisiin vaikeuksiin ovat aina syy tarkempaan seurantaan ja tukeen. Kun selkeä huoli lapsen kielellisen kehityksen etenemisestä herää, on kehitystä syytä havainnoida mahdollisimman monipuolisesti erilaisissa arkipäivän tilanteissa.
  • Lapsen puheen kehitystä seurataan neuvolassa, josta lapsi tarvittaessa ohjataan asianmukaisen tuen piiriin. Selvitystä pidetään yleensä aiheellisina, jos lapsi ei ymmärrä puhetta 1,5-vuoden iässä, ei puhu yhtään sanaa 2-vuoden iässä, ei puhu lauseita 3-vuoden iässä tai jos kielellinen ilmaisu on myöhemmällä iällä rakenteellisesti poikkeavaa.
  • Selvitykset käynnistetään aiemminkin, jos herää epäily kuulovauriosta tai muusta kehityshäiriöstä. Useimmiten näin ei ole, vaan lapsi selvästi ymmärtää puhetta ja kommunikoi omalla tavallaan vanhempiensa kanssa. Tällaista puheen kehityksen hyvänlaatuista viivästymistä tavataan perheittäin.
  • Puheen kehityksen alkuvaiheessa virheellisesti äännetyt kirjaimet ovat tavallisia. Yleisimmin tämä koskee S- ja R-äänteitä. Yksittäisiä äännevirheitä esiintyy vielä viiden vuoden iässä noin 15–20 %:lla ja niitä voidaan pitää ikään kuuluvina. Änkytys syntyy useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta ja on yleensä hyvänlaatuinen ilmiö.