Sairastumisen myötä läheiset joutuvat käsittelemään suhdettaan sairauteen ja sairastuneeseen. On vaikea nähdä rakkaan ihmisen sairastuvan ja samalla oppia itsestään uusia piirteitä ja asenteita.

Tärkeää:

  • Jokainen kohtaa kriisin omalla tavallaan ja usein voi kestää jonkin aikaa ennen kuin ihminen on valmis hyväksymään tiedon vakavasta sairaudesta.
  • Sairaus voi aiheuttaa vanhemmissa järkytystä, surua ja riittämättömyyden tunteita.
    Lapsi voi puolestaan pelästyä ja turvallisuuden tunne on hetkellisesti kadoksissa. Lapsi voi pohtia, miksi vanhempi on sairastunut. Lapsi etsii läheisyyttä, voi käyttäytyä aikaisemmasta poikkeavalla tavalla tai olla erityisen kiltti tai haastava.
  • Lapsen voi olla vaikeaa ymmärtää ja hyväksyä vanhemman sairautta ja siitä on vaikea puhua. Siksi on tärkeää, että lapsellasi on ympärillä muita läheisiä aikuisia tukemassa lasta. Lapsellasi on oikeus turvalliseen aikuiseen ja arkeen.
  • Vanhemman sairastuessa lapsella on edelleen oikeus olla lapsi ja hänen tehtävänään ei ole toimia vanhempansa hoitajana.
  • Asioita voi selvitellä perheen kesken tai kääntyä terapeutin tai muun ulkopuolisen puoleen.
  • On tärkeää pyrkiä siihen, että perheen normaalit arkirutiinit jatkuvat sairaudesta huolimatta.
  • Jos vanhemmalla on jokin psyykkinen sairaus, lapsesi kanssa olisi hyvä keskustella siitä, miten sairaus näkyy arjessa. Se, että vanhempi esimerkiksi nukkuu paljon, on ärtyisä tai ei jaksa, vaikuttaa lapsen arkeen.

 Jokaisella on tapansa käsitellä kriisiä ja siitä nousevia tunteita esimerkiksi kirjoittamalla, maalaamalla, musiikkia kuuntelemalla, ulkoilemalla, kertomalla asiasta muille, etsimällä tietoa tai liittymällä vertaisryhmään. Lasta kannattaa kannustaa ilmaisemaan itseään ja omia tunteitaan esimerkiksi leikin, liikunnan tai piirtämisen kautta. Tutustuminen myös erilaisiin sairauksia käsitteleviin lastenkirjoihin edistävät sairauksien hahmottamisessa.