Kuoleman koskettaessa läheltä, järkkyy lapsen turvallisuus. Jos lapsen vanhempi on kuollut, menettää lapsi tärkeän ihmisen ja hänen elämä muuttuu pysyvästi.

Aivan pienikin lapsi suree vaikka ei välttämättä vielä ymmärrä kuoleman merkitystä. Pienikin lapsi aistii läheisten ihmisten ikävän ja kaipaa syliä ja lohdutusta aivan kuten häntä isommatkin. Sureva lapsi tarvitsee tuekseen aikuisia auttamaan häntä vaikeiden tunteidensa kanssa.

  • Tärkeää on, että lapsi saa lohdutusta ja läheisyyttä ja että hän voi kysyä mieltään askarruttavista asioista.
    Vanhemman tai jonkun lapselle läheisen ihmisen tehtävänä on kertoa lapselle kuolemasta totuudenmukaisesti lapsen iän ja kehitystason mukaisesti.
  • Pienen lapsen ajattelu on konkreettista, joten hänelle tulee kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Lapsi voi esittää monia kuolemaan liittyviä kysymyksiä. Lapsen kysymyksiin tulisi suhtautua vakavasti ja vastata niihin, jos osaa.
  • Aikuisen ei tarvitse pelätä surunsa ilmaisua eikä kätkeä itkuaan. Rehellisyys ja avoimuus omissa tunteissa ovat mallina lapselle ja nuorelle siitä, että itku on luvallista.
  • Jos lapsi suljetaan tapahtumien ulkopuolelle, lapsen suru jää huomiotta. Lapsen surun kohtaaminen oman surun lisäksi on raskasta, mutta yhteinen suru on helpompi kantaa kuin kätketty tai kielletty suru.
  • Surun keskellä lapsi tarvitsee turvallisen aikuisen läsnäoloa, halauksia ja syliä. Hän tarvitsee aikaa surullisille hetkille, itkulle ja muistelemiselle.
  • Jos läheisen kuolemaan liittyy onnettomuus tai se on muuten tapahtunut yllättäen tai lapsen ollessa paikalla, voi lapsi tarvita perheen ja läheisten ulkopuolista tukea. Lapsille ja aikuisille on olemassa erilaisia tukijärjestelmiä helpottamaan tilannetta.
  • Normaalit rutiinit helpottavat surusta toipumista. Olisi hyvä, että lapsi olisi pois päiväkodista tai koulusta mahdollisimman lyhyen ajan.